Väriaine-tehtävä

Melaniini

Melaniini on luonnollinen väri hiuksessa ja ihossa. Melanosyytit sijaitsevat pääosin hiusnystyn keskialueella. Melanosyyttisolut valmistavat melaniinin, mutta ne pystyvät valmistamaan melaniinia vain, jos ne voivat vastaanottaa verenkierrosta väritöntä tyrosiiniaminohappoa. Tyrosiinia ihminen saa normaalista ravinnosta ja tarvittaessa ihmisen keho pystyy valmistamaan sitä mys itse. Jotta tyrosiinista voi valmistaa melaniinia, melanosyyttisolun tulee tuottaa tyrosinaalentsyymiä. Albiinojen eli väripigmentittömien ihmisten melanosyyttisolut eivät valmista tyrosinaasientsyymiä mikä aiheuttaa sen, ettei heidän melanosyyttinsä pysty muuttamaan väritöntä tyrosiinia melaniiniksi. Albinismi johtuu siis melanosyyttien geenimuunnoksesta.
Vitiligo on taas autoimmuunisairaus, jossa melanosyyttisolut eivät pysty tuottamaan melaniinia. Se näkyy värittöminä kohtina ihossa ja sillä alueella kasvavissa hiuksissa. Vitiligo on toiselta nimeltään valkopälvi.

Jokaisessa ihmisen melanosyytin tumassa on geeniohje, joka määrittää minkä värisiä hänen hiuksensa ovat eri elämän vaiheissa. Tavallisesti lapsena ihmisellä on eriväriset hiukset verrattuna aikuisuuteen. Myös suurimmalla osalla hiusten väri muuttuu aikuisuuden aikana. Tällöin osa melanosyyteistä lopettaa melaniinin tuottamisen ja ilman melaniinia hiukset ovat värittömiä. Valo taittuu solujen läpi ja näemme värittömät hiukset valkoisina ja värittömien hiuksien sekoittuessa värillisiin näemme hiuksissa erilaisia harmaan sävyjä. Harmaantuminen on yksilöllistä ja se voi olla nopeatempoista tai hidasta ja alkaa missä iässä tahansa.

Melaniinia on kahdenlaista. Rakeinen (eumelaniini) melaniinin nimi tulee siitä, kun melanosyyttisolu pakkaa melaniinin rakkuloiden sisään ja siirtää rakkulat kuitusoluun. Hajanainen melaniini (feomelaniini) ei pakkaudu samanlaisiin rakkuloihin vaan levittyy kuitusoluihin erittäin pieninä molekyyleinä.
Rakeinen melaniini heijastaa punaista, sinistä ja keltaista valoa. Ihmissilmä ei erota rakeisia melaniinimolekyylejä tai edes melaniinirakkuloita. Hiuksessa olevista melaniineista siis syntyy optinen sekoitus minkä ihminen näkee ruskeana. Optinen sekoitus tarkoittaa sitä, että aistimme erilaiset värit yhtenä värinä. Mitä enemmän hiuksissa on sinistä valoa heijastavaa eumelaniinia ja mitä enemmän eumelaniinirakkuloita hius sisältää, sitä tummemman ruskeista hiuksista on kyse. Eli rakeinen melaniini määrää hiusten tummuuden.
Hajanainen melaniini heijastaa keltaista ja punaista valoa. Nämä keltaiset ja keltapunaiset molekyylit vaikuttavat jossain määrin ruskean eri sävyihin, mutta eivät hiuksen tummuuteen. Hiukset joissa on paljon feomelaniinia näyttävät auringonvalossa punaruskeilta.
Puhutaan myös kolmannesta melaniinista- sekamelaniineista, joilla on eu- ja feomelaniinin ominaisuuksia. Sekamelaniinin esiintymisestä ja niiden olemassaolon vaikutuksista värikäsittelyihin ei ole tutkimustietoa. Oletetaan, ettei niiden mahdollinen olemassa olo vaikuta millään tavalla käytännön työhön, sillä kaikista hiuksista löytyy joka tapauksessa eu- ja feomelaniineja (lukuunottamatta geenimuunnoksia ja harmaantuneita hiuksia).

Keinotekoinen väriaine

Keinotekoisiksi väriaineiksi luokitellaan kaikki värjäävät ainesosat, joita saa käyttää kosmeettisissa valmisteissa. joilla hiuksia, partaa, ripsia ja kulmia värjätään. Joten myös esim. hennakasvista saatava värjäävä ainesosa on ihmisen kannalta keinotekoista väriainetta. Luonnosta saatavat väriainesosat, kuten hennakasvin sisältämä 2-hydroksi ja 1,4-naftokinoni, otetaan talteen erilaisilla kemiallisilla menetelmillä. Usein värjäävän ainesosan joukkoon ja maaperän ja/tai talteenottomenetelmän takia muita aineita. Parturi-kampaajan kannalta harmillisimpia on metallit, jotka henna värjäyksen yhteydessä hiuksiin joutuessaan edistävät hapen vapautumista seuraavassa hapettumiseen perustavassa värjäyksessä tai permanentissa. Tästä voi pahimmillaan seurata ennakoimaton määrä syviä happivaurioita hiuksissa.

Inci-lainsäädäntö valitettavasti ei erottele hapettuvia väriainesosia suoraväriainesosista, vaan kutsuu molempia hiusväriaineeksi. Parturi-kampaajan tulisi kuitenkin erottaa toisistaan nämä täysin eritavoin toimivat väriainesosat. Suoraväriainesosat tavallisimmin merkataan: englanninkielinen värin nimi ja numero (tunnus lihavoitu) esim. pigment yellow 13. Kun tavallisimmat hapettuvat väriainesosat merkataan esim. ...p-phenylenediamine... . Lopussa olevat 3 pistettä tarkoittavat sitä, että kyseisiä sanoja ennen tai jälkeen voi olla muita sanoja. Suoraväriaineen tunnistaa ilman inci-listaa siitä. että värivalmiste tulee purkista ulos värillisenä eikä väri muutu missään vaiheessa.

Suoraväriainesosia käytetään kaikissa sellaisissa hiuskosmeettisissa valmisteissa, joiden on tarkoitus värjätä hiusta. 

Suoraväriainesosat voivat kiinnittyä joko sähkökemiallisesti tai liuottimen avulla. Sähkökemiallisesti kiinnittyviä suoraväriainesosia on kahdenlaisia. Negatiivisesti varautuneita jotka kiinnittyvät hiuskeratiinin positiivisesti varautuneisiin kohtiin ja sitten on positiivisesti varautuneita, jotka kiinnittyvät hiuskeratiinin negatiivisiin kohtiin. Sähkökemiallisesti kiinnittynyt väriaine lähtee kokonaan pois pesussa. Liuottimella kiinnittyvä eli mekaanisesti kiinnittyvä väriaine tarvitsee poistaa erityisellä liuottimella.

Hapettuvat väriainesosat ovat taas värittömiä ja siksi niitä usein kutsutaan esiväriainesosiksi. Ne muuttuvat värillisiksi silloin kun ne päästetään reagoimaan hapen avulla. Esim. kesto- ja kevytväreissä käytetään näitä hapettuvia väriainesosia.

Ihon värjäämistä mustaksi synteettisellä hapettuvalla väriainesosalla kutsutaan mustaksi "hennatatuoinniksi". Nimestä huolimatta tällä ei ole mitään tekemistä hennakasvin väriainesosalla värjäämisen kanssa. Hennan väriainesosa  on oranssin punainen, ei musta. Tämän mustan "hennatatuoinnin" ongelmana on se, että siinä useimmiten käytetty synteettisesti hapettuva hiusväriainesosa, parafenyleenidiamiini, kuuluu voimakkaimmin allergiaa aiheuttaviin kosmeettisiin hapettuviin väriainesosiin. Väriaine jää pitkäksi aikaa iholle, se ehtii herkistää huomattavasti enemmän kuin sama ainesosa hiusvärin keskimäärin 30min vaikutusajalla. Mitä pidempään ja useammin henkilö altistuu ainesosalle, sitä todennäköisemmin hänelle kehittyy allergia ainesosaa kohtaan. Allergia voi ilmetä nimenomaan silloin, kun värjätään asiakkaan hiukset tutulla aiemmin käytetyllä värivalmisteella seuraavan kerran.

Hiuksen rakennevauriot

Hiuksiin syntyy jatkuvasti pysyviä rakennevaurioita ilmassa olevien vapaiden happiatomien aiheuttamana. Vapaat happiatomit katkaisevat hiuksen proteiinirakenteessa olevia rikkisidoksia. Tätä kemiallista reaktiota kutsutaan hiuksen pysyväksi rakennevaurioksi. Sitä ei voida palauttaa millään keinolla eikä estää sitä tapahtumasta. Reaktiosta voidaan käyttää myös nimeä happivaurio, koska happi aiheuttaa vauriot.

Vaalennusainekäsittely aiheuttaa selvästi eniten happivaurioita värjäysmenetelmiä verratessa. Vaalennusaine sisältää vetyperoksidin lisäksi persulfaatteja jotka on tehokkaita hapenvapauttajia. Vaalennusvalmisteiden ja hapettumiseen perustuvien värivalmisteiden joukosta löytyy myös valmisteita, joiden pH-arvo on erittäin korkea, jolloin alhaisestakin vetyperoksidiliuoksesta vapautuu erittäin runsaasti happea, mikä aihettaa runsaasti happivaurioita.

Rakennevaurioituneessa hiuksessa on katkennut rikkisiltoja ja jos siihen tehdään uusi hapetevärjäys tai vaalennus, on vaarana, että rikkisidoksia katkeen niin paljon ettei hius enää pysy kasassa. Jos lähes kaikki rikkisidokset katkeavat, hius katkeaa. Niin sanotun haarautuneen hiuksen latvasta näkee, että hiuksessa on katkennut rikkisidoksia niin paljon, että rakenne hajoaa. Vaalennuskäsittelyiden jälkeen hiusten hajoaminen voidaan nähdä kuivana rapisevana ilmiönä tai purukumimaisesti venyvänä ilmiönä. 

Hiukset ovat kiillottomat, karkeat, helposti takkuuntuvat. Hiukset myös säihköistyvät ja latvat haaroittuvat happivaurioista. Vastaavasti vähän happivaurioita kärsinyt hius tuntuu liukkaalta ja on kiiltävä. Pelkkä silmämääräinen tutkailu ei kuitenkaan riitä, parturi-kampaajan pitää tarkastella valontaittokykyä ja eroja eri kohdissa hiuksessa. Hiusten rakenne voi vaihdella pään ja hiuspituuden eri osissa.

Asiakasta tulee myös haastatella mitä tuotteita hän käyttää. Toisinaan shampoissa ja hoitoaineissa käytetyt ainesosat pinnoittavat hiusta tehokkaasti ja tämä saattaa johtaa parturi-kampaajaa harhaan. Parhaiten hiuksen kunnon huomaa silloin, kun hius on pesty paljon anionisia tensidejä sisältävällä voimakkaasti pesevällä shampoolla, koska se poistaa hiuksista sen tuntuun vaikuttavia ainesosia.

Koska harvemmin parturi-kampaaja voi tietää tarkalleen hiuksien pysyvien rakennevaurioiden määrän, täytyy päätellä mitä kaikkea hius on kokenut. Tämä on todella tärkeä vaihe, sillä jos arviointi ei ole totuudenmukainen voi hiuksiin syntyä niin paljon uusia rakennevaurioita, että ne yksinkertaisesti hajoavat käsittelyn aikana. Rakennevaurioiden määrä määrää millaista värjäysmenetelmää voidaan käyttää. Jos arvio on totuudenmukainen ja on syytä epäillä ettei hius kestä enää yhtään happivaurioita, voidaan suositella asiakkaalle jotain värikäsittelyä missä hiuksia ei altisteta hapetuskäsittelyille, esim. suoravärjäys. Jos asiakkaan hiuksissa ei huomaa merkittäviä rakennevaurioita, voidaan valita usemmasta värjäysmenetelmästä se mikä on lähimpänä asiakkaan toiveita.