Teoriaa vaalennuksesta

Vaalennus on voimakkain kemiallinen käsittely hiukselle. Siinä hiuksen rikkisidokset vaurioituu ja tästä johtuu hiuksen vetolujuuden heikentyminen. Emäksisten vaalennusaineiden vaikuttavia ainesosia ovat vetyperoksidi ja persulfaatit. Vetyperoksidi on yleisin hiusväreissä käytetty hapetin. Hapetinaineisiin on yleensä myös lisätty pehmentäviä, kelatoivia ja aineen pH:ta säätäviä aineita. Hapetteet tarvitsevat emäksisen ympäristön toimiakseen tehokkaasti. Jauhemaisessa vaalennusaineissa emäksenä käytetään yleensä silikaatteja, karbonaatteja tai fosfootteja. Voidemaisissa vaalennusaineissa voidaan käyttää ammoniakkia tai etanoliamiinia. 

Vaalennusvalmiste ja hapete tulee sekoittaa keskenään juuri ennen kuin valmis seos levitetään hiuksiin. Aineet kun sekoittuvat toisiinsa, happea alkaa irrota välittömästi hapettavista ainesosista.

Vaalennuksessa tapahtuvat happivauriot syntyvät niin hiusten keratiiniproteiiniin kuin myös ihon keratiiniproteiiniin. Hiukseen kun tulee tarpeeksi happivaurioita, hius katkeaa. Ihoproteiinin hajoamista sanotaan syöpymiseksi. Hiuspohja elävänä kudoksena ei kestä vaurioitumatta hapattavien emäksisten valmisteiden syövyttävää vaikutusta kuin hyvin lyhyitä vaikutusaikoja. Käyttöohjeita on siis noudatettava tarkasti. Hiuspohjaan saa siis laittaa matalaemäksistä valmistetta, jossa on enintään 6% vetyperoksidia. Korkeaemäksistä värinpoistovalmistetta ei saa laittaa hiuspohjaan missään yhteydessä.

3 erilaista värinpoistomenetelmää 

Yllä mainittu emäksinen värinpoisto, mitä kutsutaan myös vaalennukseksi. Siinä siis emäksinen ainesosa tuottaa hapettaville ainesosille olosuhteet, joissa ne voivat luovuttaa happea ja näin ollen hius vaalenee. Tämä kuitenkin rikkoo hiuksen rikkisidoksia eikä sovellu pahasti rakennevaurioituneelle hiukselle.

Sitten on hapanvärinpoisto missä vaikuttava ainesosa on pelkistin. Pelkistin voi luovuttaa vetyä vain happamassa ympäristössä ja tästä syystä pelkistimen sekaan sekoitetaan jotain hapanta ainesosaa. Tämä käsittely sopii paremmin voimakkaasti rakennevaurioituneille hiuksille. Hapanvärinpoistovalmisteessa oleva vety pystyy irroittamaan värillisiä molekyylejä toisistaan happamassa ympäristössä, jolloin hius vaalenee. Koska ilmassa on happea koko ajan, käy usein niin, vaikka vedyn avulla hiuksissa olevaa väriä on saatu muutettua värittömäksi, ilmassa olevat vapaat happiatomit liittävät happaman värinpoiston toisistaan irrottamat värimolekyylit toisiinsa uudelleen. Tällöin hius tummenee. Tästä syystä hiuksiin lisätään happea (vetyperoksidia), jotta nähdään kuinka paljon se tummuu. Usein joudutaan tekemään uusi hapan värinpoisto ja happikäsittely, jotta voidaan olla varmoja värinpoistotuloksen pysyvyydestä.

Kolmantena on liuotinvärinpoisto, siinä vaikuttavat aineet ovat liuottimia. Ne liuottavat hiuksista sellaiset väriainesosat, jotka ovat liukoisia kyseiselle liuottimelle. Tätä käytetään mekaanisesti kiinnittyvien suoravärien poistoon. 

Tehtävä

a) 4 vaalennuspohja ja sen vastaväri

Punainen-vihreä

b) 7 vaalennuspohja ja sen vastaväri

Oranssi-sininen

c) 9 vaalennuspohja ja sen vastaväri

Keltainen-violetti

Parturi-kampaaja voi hyödyntää vaalentumistaulukkoa työssään siten, että selvittää asiakkaan hiuksien tummuuden ja mikä lopputulos pitäisi vaalennuksella saada aikaan. Näin pystyy katsomaan taulukosta esim. asiakkaan hiukset ovat tummuudeltaan 4 ja halutaan saada hiuksiin tummuus 8. Näin ollen valitaan vaalennus millä päästään 4 astetta vaaleampaan lopputulokseen. 

Toisinaan on turha vaalentaa niin vaaleaksi kuin mahdollista, jos lopputulokseen voi päästä pienemmällä vaalennuksella ja sen jälkeen taittamalla väriä haluttuun suuntaan.

Vaalennus tapoja 

Vaalennettaessa koko hiuspituutta tai tyvikasvun osuutta väri levitetään ensimmäisenä sinne, missä vaalennusasteen muutostarve on suurin. Hiuspohjan lähellä olevalle 1-2cm alueelle vaalennusaine levitetään vasta, kun kaikki muut alueet ovat lähes tavoitteen mukaiset. Vaalennusaineen levittämisen kanssa lähelle tyveä pitää olla varovainen vaalennusaineen turpoamisen takia. Vaalennusaineen levittäminen lähelle tyveä saattaa helposti aiheuttaa sen turpoamisen aina hiuspohjaan saakka aiheuttaen värin lopputulokseen ei-toivotun vaalean tyvialueen. 

Marmoroinnissa vaalennusainetta levitetään hapetevärin päälle. Mitä voimakkaammin vaalennusainetta painetaan värimassan sekaan ja hiukseen, sitä tehokkaammin vaalennsuaine tunkeutuu hiukseen ja vaalentaa sitä. Näin hiuksiin saadaan samansävyisiä eri tummuusasteisia lopputuloksia.

Sormitekniikalla vaalennusaine levitetään sormilla raitahupun läpi nypittyihin hiuksiin. Tuotetta kuitenkin levitetään mahdollisimman vähän mekaanisesti hieroen tai hangaten, jotta ei aiheuteta enempää vaurioita mitä vaalennuksessa muutenkin jo syntyy.

Vaalennuspesuun on vaihtelevia reseptejä, mutta yleensä sen ohje sisältää vaalennusainetta, hapetetta, vettä ja shampoota/hoitoainetta sekoitussuhteella jossa kaikkia on yhtä paljon. Vaalennuspesu levitetään pesupaikalla kuiviin pesemättömiin hiuksiin ja sitä käytetään runsaasti. Värinpoiston tehoamista tarkaillaan jatkuvasti, mutta hiusten jatkuvaa vanuttamista vaikutusajalla on syytä välttää. Tuote huuhdellaan hiuksista välittömästi, kun haluttu vaalennustulos on saavutettu. Vähiten vaalentava vaalennuspesu muodostuu vaalennusaineesta, vedestä ja shampoosta. Koska seoksesta puuttuu hapete, se vaalentaa vähiten. Vaalennuspesun tehoa voi hieman nopeuttaa, jos siihen sekoitettava vesi on lämmintä.

Väriaine-tehtävä

Melaniini

Melaniini on luonnollinen väri hiuksessa ja ihossa. Melanosyytit sijaitsevat pääosin hiusnystyn keskialueella. Melanosyyttisolut valmistavat melaniinin, mutta ne pystyvät valmistamaan melaniinia vain, jos ne voivat vastaanottaa verenkierrosta väritöntä tyrosiiniaminohappoa. Tyrosiinia ihminen saa normaalista ravinnosta ja tarvittaessa ihmisen keho pystyy valmistamaan sitä mys itse. Jotta tyrosiinista voi valmistaa melaniinia, melanosyyttisolun tulee tuottaa tyrosinaalentsyymiä. Albiinojen eli väripigmentittömien ihmisten melanosyyttisolut eivät valmista tyrosinaasientsyymiä mikä aiheuttaa sen, ettei heidän melanosyyttinsä pysty muuttamaan väritöntä tyrosiinia melaniiniksi. Albinismi johtuu siis melanosyyttien geenimuunnoksesta.
Vitiligo on taas autoimmuunisairaus, jossa melanosyyttisolut eivät pysty tuottamaan melaniinia. Se näkyy värittöminä kohtina ihossa ja sillä alueella kasvavissa hiuksissa. Vitiligo on toiselta nimeltään valkopälvi.

Jokaisessa ihmisen melanosyytin tumassa on geeniohje, joka määrittää minkä värisiä hänen hiuksensa ovat eri elämän vaiheissa. Tavallisesti lapsena ihmisellä on eriväriset hiukset verrattuna aikuisuuteen. Myös suurimmalla osalla hiusten väri muuttuu aikuisuuden aikana. Tällöin osa melanosyyteistä lopettaa melaniinin tuottamisen ja ilman melaniinia hiukset ovat värittömiä. Valo taittuu solujen läpi ja näemme värittömät hiukset valkoisina ja värittömien hiuksien sekoittuessa värillisiin näemme hiuksissa erilaisia harmaan sävyjä. Harmaantuminen on yksilöllistä ja se voi olla nopeatempoista tai hidasta ja alkaa missä iässä tahansa.

Melaniinia on kahdenlaista. Rakeinen (eumelaniini) melaniinin nimi tulee siitä, kun melanosyyttisolu pakkaa melaniinin rakkuloiden sisään ja siirtää rakkulat kuitusoluun. Hajanainen melaniini (feomelaniini) ei pakkaudu samanlaisiin rakkuloihin vaan levittyy kuitusoluihin erittäin pieninä molekyyleinä.
Rakeinen melaniini heijastaa punaista, sinistä ja keltaista valoa. Ihmissilmä ei erota rakeisia melaniinimolekyylejä tai edes melaniinirakkuloita. Hiuksessa olevista melaniineista siis syntyy optinen sekoitus minkä ihminen näkee ruskeana. Optinen sekoitus tarkoittaa sitä, että aistimme erilaiset värit yhtenä värinä. Mitä enemmän hiuksissa on sinistä valoa heijastavaa eumelaniinia ja mitä enemmän eumelaniinirakkuloita hius sisältää, sitä tummemman ruskeista hiuksista on kyse. Eli rakeinen melaniini määrää hiusten tummuuden.
Hajanainen melaniini heijastaa keltaista ja punaista valoa. Nämä keltaiset ja keltapunaiset molekyylit vaikuttavat jossain määrin ruskean eri sävyihin, mutta eivät hiuksen tummuuteen. Hiukset joissa on paljon feomelaniinia näyttävät auringonvalossa punaruskeilta.
Puhutaan myös kolmannesta melaniinista- sekamelaniineista, joilla on eu- ja feomelaniinin ominaisuuksia. Sekamelaniinin esiintymisestä ja niiden olemassaolon vaikutuksista värikäsittelyihin ei ole tutkimustietoa. Oletetaan, ettei niiden mahdollinen olemassa olo vaikuta millään tavalla käytännön työhön, sillä kaikista hiuksista löytyy joka tapauksessa eu- ja feomelaniineja (lukuunottamatta geenimuunnoksia ja harmaantuneita hiuksia).

Keinotekoinen väriaine

Keinotekoisiksi väriaineiksi luokitellaan kaikki värjäävät ainesosat, joita saa käyttää kosmeettisissa valmisteissa. joilla hiuksia, partaa, ripsia ja kulmia värjätään. Joten myös esim. hennakasvista saatava värjäävä ainesosa on ihmisen kannalta keinotekoista väriainetta. Luonnosta saatavat väriainesosat, kuten hennakasvin sisältämä 2-hydroksi ja 1,4-naftokinoni, otetaan talteen erilaisilla kemiallisilla menetelmillä. Usein värjäävän ainesosan joukkoon ja maaperän ja/tai talteenottomenetelmän takia muita aineita. Parturi-kampaajan kannalta harmillisimpia on metallit, jotka henna värjäyksen yhteydessä hiuksiin joutuessaan edistävät hapen vapautumista seuraavassa hapettumiseen perustavassa värjäyksessä tai permanentissa. Tästä voi pahimmillaan seurata ennakoimaton määrä syviä happivaurioita hiuksissa.

Inci-lainsäädäntö valitettavasti ei erottele hapettuvia väriainesosia suoraväriainesosista, vaan kutsuu molempia hiusväriaineeksi. Parturi-kampaajan tulisi kuitenkin erottaa toisistaan nämä täysin eritavoin toimivat väriainesosat. Suoraväriainesosat tavallisimmin merkataan: englanninkielinen värin nimi ja numero (tunnus lihavoitu) esim. pigment yellow 13. Kun tavallisimmat hapettuvat väriainesosat merkataan esim. ...p-phenylenediamine... . Lopussa olevat 3 pistettä tarkoittavat sitä, että kyseisiä sanoja ennen tai jälkeen voi olla muita sanoja. Suoraväriaineen tunnistaa ilman inci-listaa siitä. että värivalmiste tulee purkista ulos värillisenä eikä väri muutu missään vaiheessa.

Suoraväriainesosia käytetään kaikissa sellaisissa hiuskosmeettisissa valmisteissa, joiden on tarkoitus värjätä hiusta. 

Suoraväriainesosat voivat kiinnittyä joko sähkökemiallisesti tai liuottimen avulla. Sähkökemiallisesti kiinnittyviä suoraväriainesosia on kahdenlaisia. Negatiivisesti varautuneita jotka kiinnittyvät hiuskeratiinin positiivisesti varautuneisiin kohtiin ja sitten on positiivisesti varautuneita, jotka kiinnittyvät hiuskeratiinin negatiivisiin kohtiin. Sähkökemiallisesti kiinnittynyt väriaine lähtee kokonaan pois pesussa. Liuottimella kiinnittyvä eli mekaanisesti kiinnittyvä väriaine tarvitsee poistaa erityisellä liuottimella.

Hapettuvat väriainesosat ovat taas värittömiä ja siksi niitä usein kutsutaan esiväriainesosiksi. Ne muuttuvat värillisiksi silloin kun ne päästetään reagoimaan hapen avulla. Esim. kesto- ja kevytväreissä käytetään näitä hapettuvia väriainesosia.

Ihon värjäämistä mustaksi synteettisellä hapettuvalla väriainesosalla kutsutaan mustaksi "hennatatuoinniksi". Nimestä huolimatta tällä ei ole mitään tekemistä hennakasvin väriainesosalla värjäämisen kanssa. Hennan väriainesosa  on oranssin punainen, ei musta. Tämän mustan "hennatatuoinnin" ongelmana on se, että siinä useimmiten käytetty synteettisesti hapettuva hiusväriainesosa, parafenyleenidiamiini, kuuluu voimakkaimmin allergiaa aiheuttaviin kosmeettisiin hapettuviin väriainesosiin. Väriaine jää pitkäksi aikaa iholle, se ehtii herkistää huomattavasti enemmän kuin sama ainesosa hiusvärin keskimäärin 30min vaikutusajalla. Mitä pidempään ja useammin henkilö altistuu ainesosalle, sitä todennäköisemmin hänelle kehittyy allergia ainesosaa kohtaan. Allergia voi ilmetä nimenomaan silloin, kun värjätään asiakkaan hiukset tutulla aiemmin käytetyllä värivalmisteella seuraavan kerran.

Hiuksen rakennevauriot

Hiuksiin syntyy jatkuvasti pysyviä rakennevaurioita ilmassa olevien vapaiden happiatomien aiheuttamana. Vapaat happiatomit katkaisevat hiuksen proteiinirakenteessa olevia rikkisidoksia. Tätä kemiallista reaktiota kutsutaan hiuksen pysyväksi rakennevaurioksi. Sitä ei voida palauttaa millään keinolla eikä estää sitä tapahtumasta. Reaktiosta voidaan käyttää myös nimeä happivaurio, koska happi aiheuttaa vauriot.

Vaalennusainekäsittely aiheuttaa selvästi eniten happivaurioita värjäysmenetelmiä verratessa. Vaalennusaine sisältää vetyperoksidin lisäksi persulfaatteja jotka on tehokkaita hapenvapauttajia. Vaalennusvalmisteiden ja hapettumiseen perustuvien värivalmisteiden joukosta löytyy myös valmisteita, joiden pH-arvo on erittäin korkea, jolloin alhaisestakin vetyperoksidiliuoksesta vapautuu erittäin runsaasti happea, mikä aihettaa runsaasti happivaurioita.

Rakennevaurioituneessa hiuksessa on katkennut rikkisiltoja ja jos siihen tehdään uusi hapetevärjäys tai vaalennus, on vaarana, että rikkisidoksia katkeen niin paljon ettei hius enää pysy kasassa. Jos lähes kaikki rikkisidokset katkeavat, hius katkeaa. Niin sanotun haarautuneen hiuksen latvasta näkee, että hiuksessa on katkennut rikkisidoksia niin paljon, että rakenne hajoaa. Vaalennuskäsittelyiden jälkeen hiusten hajoaminen voidaan nähdä kuivana rapisevana ilmiönä tai purukumimaisesti venyvänä ilmiönä. 

Hiukset ovat kiillottomat, karkeat, helposti takkuuntuvat. Hiukset myös säihköistyvät ja latvat haaroittuvat happivaurioista. Vastaavasti vähän happivaurioita kärsinyt hius tuntuu liukkaalta ja on kiiltävä. Pelkkä silmämääräinen tutkailu ei kuitenkaan riitä, parturi-kampaajan pitää tarkastella valontaittokykyä ja eroja eri kohdissa hiuksessa. Hiusten rakenne voi vaihdella pään ja hiuspituuden eri osissa.

Asiakasta tulee myös haastatella mitä tuotteita hän käyttää. Toisinaan shampoissa ja hoitoaineissa käytetyt ainesosat pinnoittavat hiusta tehokkaasti ja tämä saattaa johtaa parturi-kampaajaa harhaan. Parhaiten hiuksen kunnon huomaa silloin, kun hius on pesty paljon anionisia tensidejä sisältävällä voimakkaasti pesevällä shampoolla, koska se poistaa hiuksista sen tuntuun vaikuttavia ainesosia.

Koska harvemmin parturi-kampaaja voi tietää tarkalleen hiuksien pysyvien rakennevaurioiden määrän, täytyy päätellä mitä kaikkea hius on kokenut. Tämä on todella tärkeä vaihe, sillä jos arviointi ei ole totuudenmukainen voi hiuksiin syntyä niin paljon uusia rakennevaurioita, että ne yksinkertaisesti hajoavat käsittelyn aikana. Rakennevaurioiden määrä määrää millaista värjäysmenetelmää voidaan käyttää. Jos arvio on totuudenmukainen ja on syytä epäillä ettei hius kestä enää yhtään happivaurioita, voidaan suositella asiakkaalle jotain värikäsittelyä missä hiuksia ei altisteta hapetuskäsittelyille, esim. suoravärjäys. Jos asiakkaan hiuksissa ei huomaa merkittäviä rakennevaurioita, voidaan valita usemmasta värjäysmenetelmästä se mikä on lähimpänä asiakkaan toiveita.

Värioppi

Valo ja väri

Valo on sähkömagneettisen spketrin ihmissilmällä nähtävä osa. Spektri eli kirjo tarkoittaa yleisesti havaitun suureen jakautumista komponentteihin energian ja taajuden suhteen. Tunnetuin esimerkki valon spektrin jakautumisesta on sateenkaaren eri värit. Valon spektrin saa myös näkyviin valon kulkiessa prisman läpi. Valon eri aaltopituudet taittuvat eri tavoin ja silmä näkee ne eri väreinä. Eli väri on auringosta tai muusta valolähteestä tulevaa valoa, hienosti sanottuna aaltomuotoista sähkömagneettista säteilyä.

Parhaiten ihmissilmä näkee keltataista ja kellanvihreää valoa. Valoaaltojen kolme perusominaisuutta ovat kirkkaus (amblitudi), väri (aallonpituus) ja polarisaatio (värähtelykulma).

Väriaisti

Toisin kuin monet muut nisäkkäät ihmiset näkevät maailman värillisenä. Ihmisen silmän verkkokalvossa on neljänlaisia valoenergialle herkkiä solutyyppejä. L-tyypit reagoivat pitkäaaltoiseen punaiseen valoon, M-tyypit reagoivat keskipitkään vihreään valoon ja S-tyypit reagoivat lyhytaaltoiseen siniseen valoon. Kirjaimet tulevat sanoista L=Long, M=Middle ja S=Short valoaaltojen pituuksien mukaan. Neljäs solutyyppi on sauvasolut jotka on erikoistuneet hämäränäköön.

Toisinaan kuitenkin ihmisen värinäkö voi olla häiriintynyt ja tätä tilaa kutsutaan värisokeudeksi. Harvinaisessa tapauksessa ihmiseltä voi puuttua kokonaan värinäkö milloin hän näkee vaaleuden ja tummuuden eri asteet. Voi siis sanoa, että hänellä kaikki on mustavalkoista. Ihminen ei tunne yhtään värejä eikä ymmärrä edes mitä väri tarkoittaa. Tavallisesti sanalla värisokeus tarkoitetaan värinäön heikkoutta, ihminen kuitenkin näkee joitain värejä. Puna-vihersokeus on yleisin värisokeuden muoto ja tätä tavataan enemmän miehillä kuin naisilla. Puna-vihersokeutta on eri asteita: jotkut eivät erota koskaan punaista ja vihreää, jotkut taas sekoittavat värit niiden ollessa vierekkäin. Purppusokeus on harvinainen ja myös mahdollisia esimerkiksi ruskean ja vihreän eri sävyjen rajoittunut erottelukyky.

Käsitteitä

Pigmentti: Hienojakoinen värillinen jauhe, joka ei liukene sideaineeseen. Sideaine ainetta lisätään pigmenttijauheeseen, jolloin sitä voidaan käyttää värjäämiseen ja maalaamiseen. Pigmentti voi olla läpikuultava tai peittävä. Tavallisesti pigmentti on ainetta jolla on voimakas värjäävä ominaisuus. 

Väriaine: Väriä muodostava aine, joka voi olla liukeneva väriaine tai pigmentti.

Sävy: Purppura- ja kirjoväreille ominainen värin ominaisuus, joka on riippuvainen silmän saaman energiasäteilyn aallonpituudesta.

Vivahde: Hienokseltaan erottuva sävy nimeltä mainitusta väristä tai värisvystä. 

Kylmät värit: Väriympyrän kylmään puoliskoon kuuluvat, erityisesti siniseen vivahtavat värit.

http://hairstylehub.com/27-blue-black-hair-tips-and-styles/
http://askhairstyles.com/cool-hair-color-ideas/

Lämpimät värit: Väriympyrän lämpimään puoliskoon kuuluvat värit, erityisesti oranssiin vivahtavat värit.

http://hair.crossequator.com/images-of-honey-blonde-hair-color/
http://rossanoistanbul.com/ideas-for-gold-blonde-hair-color.html

Pastellivärit: Erittäin valkopitoinen, mustuudesta täysin vapaa väri.

http://stayglam.com/beauty/21-pastel-hair-color-ideas/2/
http://www.spindles.co/pastel-hair-myth-vs-reality/

Murretut värit: Syntyy sekoittamalla puhtaaseen väriin vastaväriä tai mustaa.

http://hairstyling-sanni.blogspot.fi/2015_03_01_archive.html

Minun värini

Olen tykännyt itse monista eri väreistä ja alle laitoinkin kuvan missä näkyy osa lempiväreistäni elämäni varrelta. Hiusväreihini lempivärit ei kuitenkaan ole vaikuttaneet, minulla on ollut aikamoinen kirjo värejä päässäni. Toki olen aina pitänyt väristä minkä olen hiuksiini halunnut, mutta hiusvärini on melkein vaihtunut nopeammin kuin lempivärini. Ja toki välillä ei minulle ollut edes lempiväriä. Myös lempivärit ovat olleet erilaisia vaatetusta, hiuksia ja vaikkapa sisustusta verratessa. Mutta pieni 

katsaus värihistoriaani..

Pikkutyttönä lempivärini oli pinkki, kuten varmaan monella muullakin. Pidän vieläkin vaaleanpunaista ja pinkkiä kauniina värinä, en vaan ehkä osaisi käyttää niitä värejä esim. pukeutumisessani. Teini-iän kynnyksellä lempivärini oli vihreä, sen muistan selkeästi. Olin aivan hullunu vihreään. Ja se vaihe kesti yllättävän pitkään. Pinkki ja vihreä olivat selkästi niitä lempivärejä. Ne värit näkyivät minulla pukeutumisessa, koruissa, sisustuksessa... Näiden vaiheiden jälkeen en muista tarkkaan seuraavaa värivillitystäni. Oranssista tykkäsin hetken, oli minulla jopa pari oranssia vaatetta, mutta aika nopeasti se väri jäi unholaan. 

Musta, punainen ja maastonvihreä olivat värejä mistä pidin paljon ja kuosina maastokuvio oli kova juttu. Tykkään edelleenkin molemmista, mutta vihreä on jäänyt historiaan. Punainen ja musta, ne ovat kulkeneet pitkään mukanani ja niistä tykkään todella paljon edelleenkin, vaikkakin koen ettei minulla ole tällä hetkellä lempiväriä. Kuosina ruskea leopardikuvio on lemppari, muuten en hirveästi välitä ruskeasta itselläni. Nykyään värit ovat ainoastaan sisustuksessa minulle tarkkoja juttuja. Vaatteissa katson kokonaisuutta, en pelkkää väriä. Hiusvärinä musta on se mihin aina palaan, vaikka tälläkin hetkellä on kokeilujakso menossa hiusten kanssa.

Mitä minun lempivärini symboloi?

Punainen: Se on voimakkaasti kiihottava, se ärsyttää ja järkyttää henkistä tasapainoa. Punainen tarjoaa hyvän ilmapiirin ideoiden syntymisellä, mutta ei niiden kehittämiselle. Punaisen vaikuttaessa yliarvioidaan aika ja henkiset taakat tuntuvat raskailta. Punainen erottaa ympäristöstään erityisen hyvin sekä värivalona että pintana. Pienissä esineissä se on rakastettavan lämpimän ja iloisen tuntuinen.

Musta: Se koetaan länsimaisen kulttuurin piirissä kaiken loppuna. Viestittää tuskaa, surua ja pimeyttä. Vastakohtaisuudellaan se saa värit loistamaan rinnallaan entistä kirkkaampina. Näin mustalla on ympäristöä elähdyttäväkin vaikutus, kunhan sitä ei käytetä laaoina eheinä pintoina.

No niin. Itsehän pidän mustan ja punaisen yhdistelmästä, se ei mene ikinä pieleen. Mutta jos näitä symboliikka juttuja miettisi, olisin aika katastrofi hah! :D Onneksi näitä ei tarvitse ottaa tosissaan.

Tässä tämä tällä kertaa. 

Kavereita penkissä

Kaveripäivä koitti ja lähtötilanteena oli pitkälle edennyt tyvikasvu ja suunnitelmana oli saada tasavärinen kuparin oranssi väri hiuksiin. Ystävälläni oli ennestään jo vaalennettu hiuksia ja laitettu kestovärillä kuparin sävy hiuksiin jota hän oli ylläpitänyt colormaskeilla. Hänen oma tyvi oli yllättävän tumma, joten lähdin tekemään värjäystä 6% hapetteella, jotta saisimme hieman vaalennettua värin yhteydessä tyvikasvua. Käytin myös pituuksiin 6% hapetetta, jotta saisin kirkastettua väriä.

Kuvaa värjäyksestä.

Tyvikasvu peittyi hyvin ja lopputulos oli melko tasavärinen, pientä sävyeroa tarkasti tarkastellessa saattoi joistain kohdista löytyä, mutta ei mitään häiritsevää. Seuraavaa kertaa ajatellen, varmuuden vuoksi olisi voinut käyttää myös asteen tummempaa sävyä. Leikkasin myös kuivat latvat pois. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen! Myös tutorinani toiminut Ida antoi minulle hyvät palautteet. Ainoa huomautettava kohta oli ergonomia, jota myös välillä itse ajattelin "tämä ei ole ehkä se ergonomisin asento työskennellä". Joten samoilla linjoilla olen Idan kanssa. :)

Ystävälläni on projektina kasvattaa oma väri takaisin. Hänellä oli jo pitkällä oma tyvikasvu, mutta pituuksista löytyi eri sävyjä. Hiuksien historiassa ihan latvoista löytyy vaalennuksella poistettua mustaa hiusväriä. Keskiosasta pituuksia löytyy vaaleita raitoja, joilla aikasemmin oli häivytetty tyvikasvun ja värjätyn hiuksen rajaa. Ja sitten vielä se tyvikasvu. Ystävälläni oli myös toiveena saada kuivat latvat pois. 

Värjäsin hänen hiuksensa Luxima kevytvärillä, jotta väri hänen hiuksissaan tasoittuisi, muttei värjäys kuitenkaan pistäisi takaisin lähtöruutuun oman värin kasvatus projektissa. Väristä tuli todella hyvä ja todella lähelle ystäväni omaa luonnollista väriä. Olimme molemmat tyytyväisiä. 

Hiuksia leikkasin n. 15-20cm. Pituutta jäi vielä runsaasti. Vaikka värjäys tasoittikin hiuksien sävyeroja, leikkaamalla reippaasti saimme poistettua suurimman osan entisestä mustan hiusvärin jättämästä tummemman oranssin sävystä. Tästä on taas hyvä jatkaa kohti omaa luonnollista väriä. :)

Vapaavalintainen naisten lyhyt malli

Saimme valita itse millaista mallia lähdemme lyhyeen naisten harjoituspäähän leikkaamaan. Mallissa piti olla kerrostusta, muuta vaatimusta ei ollut. Lähdin tekemään tällaista mallia.

http://stylesweekly.com/24-stunning-short-hairstyles-black-women/

Ensiksi piti tehdä suunnitelma kuinka tätä lähden toteuttamaan. Kehälinja ja muotolinja piirrustukset näyttivät tältä: 

Näissä piirrustuksissa pitää petrata, heti näin alkuun vähän kritiikkiä itselle. Ei ole lempihommaa, mutta tämäkin on opittava. Se tulee helpottamaan varmasti oppimista ja ymmärtämistä mm. miten jokin malli on leikattu.

Työjärjestyksen mietin näin: 

1. Tehdään jaot, mohikaanin kohta otetaan erilleen muista hiuksista. Hiukset kiinnitetään tarkasti, ettei jaot sekoitu leikkausvaiheessa. Kuvassa mohikaani on leveämpi ja pidempi edestä kuin takaa, joten jaotus oli taaksepäin kapeneva ja leikkausta tehdessä etuosa jätettiin pidemmäksi.

2. Leikkaus aloitettiin lyhentämällä sivut kerrostamalla lyhyeksi. Osiot otettiin pystysuorina ja leikattiin suoraan 90 asteen kulmassa. Leikkasin myös korvalliset kauniiseen muotoon.

3. Mohikaani osaa kevennettiin muotoilusaksilla ja sivut kävin läpi vielä kampa-saksi tekniikalla, koska halusin sivut vielä lyhyemmäksi. Jätin kuitenkin takaosasta sivuhiuksia hieman pidemmäksi, koska mallikuvassa näkyi vähän pidempä hiusta takana. 

Lopuksi viimeistelynä föönaamalla toin kuohkeutta ja kihartamalla hiukset hain lisää muotoa. Tuotteina käytin muotovaahtoa, lämpösuojaa ja hiuslakkaa.

Pahoittelut huonosta kuvasta. 

Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, hieman ärsyttää kun harjoituspäähän ei saa ikinä tehtyä yhtä hyvännäköistä lopputulosta kuin oikeaan hiukseen. Mutta siis mohikaani pysyy pystyssä, sillä sitä on kevennetty tarpeeksi, linja menee samanlailla kuin kuvassa oli- pitenee eteenpäin ja sivut ovat lyhyet.
Haastavinta tässä oli suunnittelu. Se että ymmärsi kuinka tätä kannattaa lähteä tekemään. Itse leikkaus sujui mielestäni hyvin. Koen edelleen tarvitsevani harjoitusta näissä lyhyissä malleissa, mutta niitä sitten vaan tehdään enemmän varmuuden löytämiseksi. ;)